Passion

Mua ärsyttää mennä nukkumaan. Mulla on tänään ollut oikein hyvä laskutarmo päällä. Oon taas pitkästä aikaa nauttinut laskemisesta! Unohdin melkein käydä suihkussakin, kun olin uppoutunut lisämateriaalin laskuihin. Silmämääräisesti oon nyt puolessa välissä lisämateriaalia. Joudun kyllä tosi usein korjaamaan omia vastauksia tai katsomaan suoraa ratkaisuja, kun on mennyt ihan metsään tai pää lyö tyhjää. Mutta tällä tavalla sitä oppii, eikö? Olisin voinut laskea vielä lisääkin, mutta kello lähestyy uhkaavasti puolta yötä ja huomenna on tiedossa 9,5 tunnin työpäivä. Ei viittis ihan samoilla silmillä mennä kuitenkaan töihin. Jos sitä aamulla vielä vähän...

Mun hyvin viihtyisä ja siisti lukuympäristö

Mä kyllä ihmettelen välillä, miten musta on tullut tällainen himo-opiskelija, hikke, varsinkin matikan suhteen. Mun syvä inhokkiaine yläasteelta on muuttunut joka viikkoiseksi rutiiniksi, en oikeastaan osaisin kuvitella, mitä muuta tekisin sillä ajalla, mitä muut kutsuvat vapaa-ajaksi. Mun elämä on pyörinyt syksyn 2011 kirjoituksista asti pelkästään opiskelun ja menestymisen ympärillä; ja tää opiskelu ei katso viikonpäivää tai juhlapyhiä. En mä halua valittaa, itehän oon tän valinnut ja tän mä myös suoritan loppuun asti, kuten muutkin koulujutut. Se mua vaan vähän risoo, että yhteiskunta (KELA) ei pidä mua "oikeana opiskelijana", vaikka saan kesään mennessä 50 opintopistettä kasaan. En siis saa mitään opintotukia, mikä olisi kyllä helpotus. Voisi olla töissä vähemmän ja lukea enemmän. Mutta kuten sanoin, itepähän haluan änkeytyä yhteen vaikeimpaan koulutukseen. Turha mun on marista ja kitistä, kuinka tilastot on inhottavia ja miks niitä muka psykassa tarvii. Jos jotain oon tän urakan aikana oppinu niin sen, että pääsee paljon helpommalla, kun vaan hyväksyy tietyt asiat (sen että psykaan vaaditaan tilastoa) eikä tuhlaa energiaansa ruikuttamiseen. Nyt mä kuulostan kyllä tekopyhältä, itekin välillä marisen täällä, kun on ei löydetä HoloPulkin kanss yhteistä säveltä.

Mut mitä mä oikeastaan yritän sanoa? Mä jollain kieroutuneella tavalla myös nautin tästä. Niin kuin sanoin, en osais ajatella tekeväni muuta. En näe itseäni missään AMK:ssa sairaanhoitajana tai tradenomina. Lukeminen ja laskeminen on tullut syksyn aikana niin vahvaks osaks mun elämää, että on varmaan myös jonkin asteinen shokki, jos (kun) pääsen syksyllä sisään. Olisi outoa, ettei enää tarvisi kilpailla opiskelupaikasta vaan sä olisit jo siellä. Oon koittanut ajatella jonkun antaman vinkin mukaan sellai, että opiskelisin jo kyseistä alaa. Varsinkin avoimen psykan kurssit auttaa tässä. Mun elämä ei sentään pyöri pelkkien kaavojen ympärillä, vaan pystyn käymään myös niillä luennoilla, joilla mä oikeasti haluan käydä. Musta on vaan niin loistavaa istua siellä muistiinpanoja tehden ja tauolla rynnätä ostamaan teetä juuri ennen kahvion sulkemista. Psykan luennoilla tunnen itteni edes jollain tasolla "kunnon" opiskelijaksi, enkä miksikään yhteiskunnasta syrjäytyneeksi vailla koulutuspaikkaa olevaksi nuoreksi. Mulla on tavoitteita ja oon valmis tekemään kaikkeni niiden eteen. Siks mä oon oppinu nauttimaan myös normaalijakaumasta ja regressioanalyysistä. Kaikki on loppupeleissä asenteesta kiinni ja mä meen sillä asenteella, että voin heinäkuussa ylpeänä kertoa mun oman tarinan siitä, kuinka toteutin aluksi mahdottomalta tuntuvan haasteen.


Päättäväisyydellä,
Embe

Ps. Olisko teillä jotain postaustoiveita?