Eilen olin ylpeä itsestäni, sain kaikki laskuharjoitukset laskettua ja vieläpä oikein! Okei, tän pitäis olla ehkä itsestäänselvyys, että kaikki PITÄÄ saada oikein, jos mielii psykaa opiskelemaan. Mutta mua ainakin tollaiset teistä ehkä pieniltä tuntuvat onnistumiset piristävät. :) Tänään illalla olis vielä tarkoitus laskea seuraavan kerran laskarit valmiiksi. Matikan harjoituksista ei kyllä oo puutetta, mulla on melkein enemmän ylitarjontaa! Ennen joulua olisi vielä kaksi tenttiä ja sitten pääsen kunnolla kurittamaan testejä.
Oon alkanu tykkäilemään oikeestaan tosta matikasta, kun se näyttää sujuvan aika mukavasti. Kuitenkin välillä iskee tuska-ahdistus jos en osaa jotain tehtävää ja oon ihan varma, että just sellainen tulee pääsykokeeseen. :/ Tuntuu vaan välillä, ettei homma etene ollenkaan, kun ei näe muuta konkreettista etenemistä kuin tehtävän numeron vaihtumisen... Ja mun on tosi vaikee nähdä sitä, onko mun taidot oikeesti kehittynyt.
Oon kuullu nyt muutamalta tutulta, että he uskovat mun pääsevän ensi vuonna sisään. Tietty oon iloinen siitä, että muhun uskotaan, kun uskon myös itteeni. Mutta jotenkin samalla tulee paineita (eniten itseltä tietenkin), että jos en pääse sisään, niin HÄPEÄN sitä. Mulle tulis varmaan jotenkin sellainen nöyryytetty ja häpeällinen olo, jos en kaiken tän vaivan näön jälkeen saavuttaiskaan mun tavoitetta. Mun tavoitteet ja päämäärät on kohditunu niin paljon siihen opiskelupaikan saamiseen, että se olis tosi kova paikka, jos taas olis hylätty. Vähemmästäkin murenee itsetunto. Haluun kuitenkin tehdä parhaani ja mieluiten enemmänkin, jotta onnistuisin ja voisin olla niin helvetin ylpeä itsestäni, että hitto soikoon, mä oikeesti tein sen. Mun on vaikee kuvitella sitä ylitsepääsemätöntä riemua, jos ens heinäkuussa saankin käsiini sen paksun kirjekuoren. Koitan vaan muistutella itselleni, että se vaatii kovasti hommia ja vaikka tuntuu ettei jaksa, niin yritän ajatella, että se on vain (toivottavasti) kuusi kuukautta raatamista.
Pyöriikö teillä kamalasti ristiriitaisia tai muuten vaikeita ajatuksia pääsykokeiden suhteen? Mua vähän risoo se, että en osaa suhtautua järkevästi siihen kokeeseen. Teen siitä jotenkin elämää suuremman asian, mikä vain entisestään lisää stressiä. Toisaalta eihän sitä voi ajatella vain pelkkänä kokeena. Huoh. Koitan nyt irrottautua tästä mielialojen vatvomisesta ja suunnata iltaenergiani laskuharjoituksiin, jotka koskevan aina yhtä hurmaavaa normaalijakaumaa. Ne laskut sujuvat muuten tällä hetkellä ihan rutiinilla. Peukut mulle!
Päättäväisyydellä,
Embe
Toivottavasti näistä on apua.
VastaaPoista10. Tappiollisten vuosien lukumäärä = X ~ Bin(10 , 0.15), joten a) P(X=2) = 10!/(8!2!)*0.15^2*0.85^8 = 0.276 = 28% ja b) P(X≤2) = P(X=0) + P(X=1) + P(X=2) = 0.85^10 + 10!/(9!1!)*0.15*0.85^9 + 0.276 = 0.820 = 82%
11. Jos X ~ Bin(n,p), niin yleisesti E(X) = np. Nyt n=10 ja p=0.15, joten E(X) = 10*0.15 = 1.5.
39. Pituus sentteinä = X ~ N(175,5) ja ÄO = Y ~ N(102,12). X ja Y ovat riippumattomia satunnaismuuttujia, joten yksittäisen yli 190 cm ja 140 ÄO:isen henkilön todennäköisyys on P(X>190 ja Y>140) = P(X>190)*P(Y>140) = P(Z>(190-175)/5)*P(Z>((140-102)/12) = P(Z>3)*P(Z>3.17) = (1-F(3))*(1-F(3.17)) = 1.04*10^(-6) , missä Z ~ N(0,1) ja standardinormaalijakauman kertymäfunktion F arvot F(3)=0.9987 ja F(3.17)=0.9992 on luettu taulukosta. Tn. että yli 190 cm ja 140 ÄO henkilöiden lukumäärä n on 16500 ihmisen joukossa ainakin yksi P(n≥1) = 1 - P(n=0) = 1-(1-P(X>190 ja Y>140))^16500 = 1- 0.99999896^16500 = 0.017 = 2%. Peruslaskimella (käytännössä) sama tulos saadaan helpommin kaavasta P(n≥1) = 16500*P(X>190 ja Y>140) = 0.017, missä oletetaan että yksittäisten henkilöiden todennäköisyydet voidaan summata yhteen (tässä erittäin tarkka approksimaatio). Kengännumero ja pituus eivät ole riippumattomia satunnaismuuttujia, joten samalla kaavalla ei voida laskea jatkokysymyksen todennäköisyyttä (eikä sitä voida ylipäätään laskea tehtävänannon tiedoilla, vaan tarvittaisiin tietoa kengännumeron ja pituuden tilastollisesta yhteydestä kyseisessä populaatiossa).
42. Sokeripussin massa grammoina X ~ N(m,8). P(X>1000) = P(Z>(1000-m)/8) = 1-F((1000-m)/8) = 0.95, eli F((1000-m)/8) = 0.05. Standardinormaalijakauman kertymäfunktion taulukosta luetaan, että (1000-m)/8 = -1.645, josta ratkaistaan m=1000+8*1.645 = 1013.16, eli sokeripussin massaksi on asetettava 1013 grammaa.
43. Merkitään X = saapumisaika 1. pysäköintialueelle, jolloin Z = (X-8h50min)/5min ~ N(0,1). Jotta henkilö saapuu töihin kello 9:00 jälkeen, täytyy hänen pysäköidä auto alueelle 1 kello 8:55 jälkeen tai alueelle 2 kello 8:45 jälkeen. Näinollen kysytty todennäköisyys P("saapuu töihin kello 9:00 jälkeen") = P(("pysäköi alueelle 1 klo 8:55 jälkeen" ja "alueella 1 vapaata") tai ("pysäköi alueelle 2 klo 8:45 jälkeen" ja "alueella 1 ei vapaata")) = P("pysäköi alueelle 1 klo 8:55 jälkeen" ja "alueella 1 vapaata") + P("pysäköi alueelle 2 klo 8:45 jälkeen" ja "alueella 1 ei vapaata") = P("pysäköi alueelle 1 klo 8:55 jälkeen")*P("alueella 1 vapaata") + P("pysäköi alueelle 2 klo 8:45 jälkeen")*P("alueella 1 ei vapaata") = P(Z>1)*0.65 + P(Z>-1)*(1-0.65) = (1-F(1))*0.65 + (1-F(-1))*0.35 = 0.39761 = 40%, missä laskun välivaiheissa on käytetty tapahtumien riippumattomuutta.
Kiitos kovasti! Tuntuupa nyt hassulta, etten ihan tällaisia perustehtäviä osannut (10,11), enkä edes muista mikä niissä meni pieleen. No, pääasia, että nyt sentään sujuu (ja jopa puolenyön aikaan). :)
PoistaMukava kuulla. Huomasin muuten, että tuossa tehtävän 43 ratkaisuni sanallisessa ilmaisussa on pieni virhe: "pysäköi alueelle 2 klo 8:45 jälkeen" pitäisi olla "pysäköi alueelle 2 klo 8:50 jälkeen", joka siis tarkoittaa että saapuu (täyteen pysäköidylle) alueelle 1 klo 8:45 jälkeen (eli X=8h45min ja Z=-1), josta siis joutuu ajamaan vielä 5 min pysäköidäkseen alueelle 2 klo 8:50 jälkeen. Itse lasku näyttäisi kuitenkin olevan oikein, sillä määrittelemäni satunnaismuuttuja X kuvaa saapumisaikaa nimenomaan alueelle 1.
PoistaIhan pakko kommentoida tänne sun blogiin nyt :D Haen ens keväänä ekaa kertaa ja oon ihan pihalla kaikesta ja peloissani. Pystyn samaistumaan monessa jutussa suhun mitä nyt oon lukenu täältä blogista.
VastaaPoistaMulla päällimmäinen ajatus on ollu jo pitkän aikaa, että miksi niitä aloituspaikkoja ei vaan yksinkertasesti ole enemmän? Psykologeja tarvis enemmän kuin niitä nyt koulutetaa! Ja se miten paljon vaaditaan hakijalta, että pääsis sisään sinne yliopistoon. Se, että pitää ajaa itsensä ihan loppuun pääsykokeisiin lukiessa ja ei pääse monenkaa hakukerran jälkeen.. Tekee vaan mieli luovuttaa ennen kuin aloittaakaa..
http://iheartpsychology.blogspot.fi/
Tuntuu niin hullulta että ihmiset lukevat jo pääsykokeisiin ja itse alan valmistautua vasta kevään ylioppilaskirjoituksiin! Aijon siis hakea kanssa keväällä lukemaan psykaa, mutta tuntuu jo nyt ihan mahdottomalta kun lukemiseen jää aikaa noin kuukausi..
VastaaPoistaTsemppiä sulle paljon, sinä todella ansaitsisit paikan!
:)
Kai sitä täytyykin olla jonkin verran sekaisin, että psykaan ylipäätään hakee! :D Ei se mahdottomuus ole ekalla kerralla päästä, tosi kova pala kyllä. Itse itkeskelin ja pakotin itseni lukemaan kokeisiin vielä kirjoitusten jälkeen, kun olin niihinkin panostanut täysillä. Tsemppiä kuitenkin sullekin, uskon, että sultakin löytyy motivaatiota. :) Ja kiitos piristävästä kommentista, nyt onkin paljon mukavampi lähteä töihin!
PoistaMoikka! Mulla on iskenyt suuri epätoivo nimenomaan ton todennäköisyydet kappaleen kohdalla. Haen nyt ekaa kertaa, ja tankkaan HoloPulkkistakin. Edellisissä kappaleissa olen kyllä kestänyt sen, että ehkä joka kolma/neljäs tehtävä menee pieleen, mutta tätä väärien vastausten sumaa ja tietämättömyyttä siitä, miten edes aloittaa suurinta osaa tehtävistä en vaan kestä. Turhauttaa! Onkohan netissä mitään paikkaa, mistä löytäisi apua näihin? Menen valmennuskurssille keväällä (huhti-touko), mutta toivoin voivani keskittyä siellä hieman enemmän artikkeleihin, kerta kun olen aloittanut laskemiset jo nyt syksyllä, eli rutiini olisi silloin jo kohtalainen. Nyt pelottaa, kun päivät kuluvat laskematta, enkä halua mennä eteenpäin tyyliin skippaamalla koko kappaletta...
VastaaPoistaMoimoi! Viime vuonna ainakin abitreeneissä jaettiin kovasti vastauksia mahdottomalta tuntuviin tehtäviin. :) Voit toki siitä kappaleesta kysellä multakin s-postilla, löytyy meinaan vastaukset kaikkiin. :)
VastaaPoista