Ajatuksia pääsykokeista

Mulla on taas viime aikoina hurjastella pääsykoemietteet päässä ylinopeutta. Johtuu ehkä siitä, että mä ja mun suuruuden hullut suunnitelmat eivät oikein täsmänneet (taaskaan) lukemisen suhteen; avoin ja työt vievätkin enemmän aikaa kuin luulin. En voi vieläkään hypätä HoloPulkin syleilyyn täysillä, koska on vielä tenttejä ennen joulua ja neuropsykasta pitäisi päästä yli. Päätin kuitenkin eilen, että iltaisin lasken pääsykoekirjaa, koska jotenkin jännästi siihen pysyy keskittyminen paremmin yllä kuin kirjan lukemiseen iltaisin. Hajoilen muutenkin ton kirjan kanssa. Luulin saavuttaneeni jo jonkin psykoosin, kun kirjassa kerrottiin Pandemonium-mallista (suom. sekasorto) ja kognitiivisista demoneista? Anteeksi, mitä ihmettä? Nyt mulla sitten lukee muistiinpanoissa Pandemonium ja kognitiiviset demonit. Hienoa. Mutta itse asiaan:

Mulla on jonkinnäköinen on-off-suhde pääsykokeiden kanssa. Välillä tuntuu, että viime kerrasta on jo ikuisuus, enkä muista yhtään mitään. Pelkään sitä, että tulee paniikki ja menen lukkoon, kun pääsykokeet on valloittanu mun ajatuksia vuoden verran. Myös jotenkin se koko tilanne mietityttää;  pystynkö rauhallisesti etenemään kokeen kanssa vai tuleeko hermoromahdus-itkut jos en osaa jotakin tehtävää. Nyt pelkään myös sitä, etten oo valmistautunu tarpeeksi, kun avoin vie niin paljon aikaa, että pääsykoekirja on jäänyt vähemmälle. Stressaa se, että saanko luettua kaikki matikan asiat ajoissa parempaan kuntoon kuin ne ole viime keväänä. Vähän olisin halunnut jotain artikkeleitakin katsella, kun tuntuu, ettei englanninkielisistä tenttikirjoista ole mitään apua. 

Toisaalta odotan taas mielenkiinnolla seuraavaa kertaa, koska olen aloittanut kuitenkin aikaisin ja joka päivä teen jotain psykaan tai matikkaan liittyvää. Haluisin nähdä, että oon kehittynyt viime kerrasta huimasti, niin huimasti, että pääsisin sisään. Mutta sitten taas ajatusten kulku kääntyy ja mietin, että mitä jos koe onkin nyt tosi erilainen? Viimeksi koe oli matikan osuuden kannalta mukava, ei kaamean kokoisia taulukoita ja tulosteita ja tehtävänantoja. Artikkeliosuus kirpaisi viimeksi, mutta eniten pelkään matikan radikaalia muuttumista. Jos rakenne onkin erilainen, niin osaanko soveltaa mun osaamista siihen?

Sitten tulee taas vastaa se kysymys, että mitä jos en pääse ensi vuonnakaan. Vaikka oon valmistautunu myös siihen, mulla on varasuunnitelmia seuraavallekin vuodelle, niin tiän, että se tulee olee tosi kova isku jos niin käy. Mä en millään haluis ajatella, että en pystyis tähän - etten pääsis lukemaan sitä, mitä haluan. Ainakin toivon, että mun pistemäärä nousisi sen verran, että usko itseen jatkuisi vielä kolmanteen yrityskertaan. Mutta voinko mä nostatattaa mun viime kevään pisteitä yli kahdellakymmenellä? Onnistuuko se? Mulla on viimeks omalla mittapuulla suht hyvät pisteet, mutta onko se yläraja, mihin yllän, vai voinko saavuttaa enemmän?

Koitan tänä vuonna käyttää erilaisia opiskelutaktiikoita. Pyrin laskemaan joka päivä, jotta laskurutiini pysyisi yllä ja välttääkseni paniikkiahdistuksen pääsykokeessa matikan tehtävien edessä. Mitä luulette, onko tuosta hyötyä? Itse ajattelen, että jos on laskurutiini, niin silloin ne laskut esiintyy vaan laskuina, johon on olemassa ratkaisu mun tiedon ulottuvissa, eikä kaameina sekasotkuhirviöinä täynnä epämääräisiä koukeroita, joista ei pääse yli eikä ympäri. Joululomalla voisin matikan lisäksi lukaista mahdollisesti pari artikkelia läpi, ihan vain palauttaakseni mieleeni millaisia ne on. Joulun jälkeen on tarkoitus laskea kurssikaverin kanssa yhdessä vanhoja pääsykoetehtäviä ja sähköpostituttavuuden kanssa keksiä toisillemme monivalintakysymyksiä artikkeleista. Koitan siis hyödyntää sosiaalista oppimistakin, mikä oli viime keväänä erittäin köyhää; mulla ei ollut ketään kenen kanssa valmennuskurssin ulkopuolella pohtia artikkeleita ja laskea laskuja. Luulen ainakin ite hyötyväni siitä, että käyn tehtäviä läpi muiden kanssa. Onko teillä kokemuksia tällaisesta?

Tämän vuodatuksen jälkeen onkin _mukavaa_ palata Cognition pariin, joka ei tunnu loppuvan millään. 

 Mitä postaustoiveita teillä olisi?

Päättäväisyydellä,

Embe