Miuku mauku

Marinaa, kitinää ja narinaa. Mietiskelyä. Sunnuntaina olin kaverin luona pelaamassa lautapeliä ja kaveri sanoi, että uskoo mun pääsevän sisälle ens keväänä, oon alottanu lukemisen niin aikaisin. Se oli tosin piristävää. Mua tympii se, että aina, kysytään, että mitä jos et pääsekkään. Tosi kannustavaa. Perinteistä suomalaista pessimismiä. Miksei voi kysyä vaikka, että mitä jos pääsetkin? Ihan kun en olis ajatellut, sitä että saattaa tulla turpaan taas. Olis paljon kivempi puhua ONNISTUMISESTA. Niin, räyh.

Sit taas mietin, että voiko aloittaa liian aikaisin? Keskustelupalstalla joku totesi, että matikan aloittaminen syksyllä on liioittelua, mutta onko se? Eikö se nyt kuitenkin ole yksilöllistä, kuinka kauan aikaa tuntee tarvitsevansa. Ja mä otan sitä aikaa mielummin paljon, niin että voi lukea vähän kerrallaan, kun on muutakin puuhaa tänä vuonna. Mitä mieltä te ootte, liioittelenko? Mä haluisin vaan pelata varman päälle. Ei kai ne asiat nyt ehdi valua korvista ulos, jos aloittaa aikaisin, eihän? Koska muuten alan käyttää korvatulppia. Mä oon ite ymmärtänyt, että kertailu on parasta. En tosiaan halua samanlaista vauhkoontumis-kevättä kuin viime keväänä oli. Matikan pitäis olla kasassa ja hallussa huhtikuuhun mennessä, jotta voin sitten käyttää suurimman osan energiasta artikkeleihin.

Mutmut, onko lukemisen määrän ja osaamisen välillä tilastollisesti merkitsevää korrelaatioita? Tai lähinnä aikaisin aloittamisen ja pääsykokeissa menestymisen. Mä haluisin uskoa, että on, ainakin mun kohdalla. Mun on kuitenkin aina tarvinnut tehdä töitä numeroiden eteen, ne ei oo tullu vaan tunneilla istumalla. Nytkin piiretelen söpöjä ajatuskarttoja luentomateriaaleista. Mutta, entä jos tällä aikaisin alottamisella ei oo mitään merkitystä? Kasvattaako se mun osaamista ja menestymisetä oikeesti? Ällöttävän filosofisia ajatuksia, ja sen takia kiukuttaa. Sekin tosin kiukuttaa, että vaikka luen avoimen tenttiin, niin se pääsykoe jyskyttää takaraivossa koko ajan. Mua rassaa se, että niin kauan, kun mulla on se pääsykoe edessä, en voi keskittyä täysin tenttiasioihin. Jatkuvaa ajatusten vatvomista sen kanssa, että hyödyttääkö tää mua nyt pääsykokeen kannalta vai ei, ja apua, koska tulee niitä artikkeleita. Vaikka asia on mielenkiintoista ja mä oikeesti haluisin keskittyä vaan siihen, mutta se lähestyvä koetus on kaiken taustalla ja se heikentää mun keskittymistä sun muuta.

Ajattelin lörpötellä tällaista oletettavasti hyvin sekavaa tähän väliin, kun postaukset on menny aika avoin-painotteisiksi. Haluisin siis selventää, että se pääsykoe on kuitenkin kaiken taustalla ja mun ajatukset ei todellakaan oo suuntautunu pois siitä. Oon kyllä myös kuullu, että avoimen opinnoista on hyötyä pääsykokeessa, osaako joku jo sinne paratiisiin päässyt kertoa totuuden? Haluun kuitenkin ajatella, että myös tämä tenttimateriaalin pläräily kehittää mun osaamista myös pääsykoetta ajatellen.

Välillä vähän pelottaa, että onko mulla nyt liikaa uskoa siihen sisäänpääsyyn? En kuitenkaan halua, että taivas tippuu niskaan, jos en pääsekään. Pitäis olla realistinen, mutta se tuntuu aika helposti lipsuvan itsesääliin ja mäenosaamitään-tilanteeseen. Onko kauheen väärin ajatella, että mä pääsen ens keväänä sisään? Kuinka paljon siihen kannattaa uskoa, ja kuinka paljon kannattaa myös ajatella, että mitä jos. Miten voikaan yksi koe aiheuttaa tällaista itsetutkistelua ja angstia näin paljon! Se on varmaan joku suuri salaliitto, yksi tekijä sisäänpääsijöiden karsimisessa, että kenen pää kestää tällaisen. Mullakin on kamalia mielenalanvaihdoksia pääsykokeeseen liittyen; välillä tunnen olevani jo jalka oven välissä ja välillä tuntuu, että kurkottelen jostain portin välistä kohti ovea, jonne muut vaan kävelevät sisään.

Nyt kuitenkin hus pois tuollaiset aatteet ja takaisin aiheeseen Freudista Fonagyyn. Ei huvittais luovuttaa, koskaan. Mörköajatukset on ikäviä ja niitä vastaan pitää taistella. Ja enkös mä kuitenkin oon täällä toitottanu, että jos oikeestitosissaan jotain haluu, ja tekee sen eteen töitä, niin sen kyllä saa. Ja juuri olen oppinut luennoilla, että itsetunnolla on vaikutusta oppimiseen ja oppimistuloksiin, joten nyt voisin taas vaihteeksi kavuta pois täältä itsesäälikuopasta.

Ps. Olisko teillä jotain postaustoiveita? Heittäkää ihmeessä kommenttiboksiin jotakin ideoita ja muutenkin kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. :)


Päättäväisyydellä,
Embe