I know what I'm fighting for

Jee, eilen oli intofiilis! Ensin aamupäivällä lueskelin (huonon keskittymisen valossa tosin) kehityspsykan tenttiin. Iltapäivällä lähdin parini luo tekemään sen kauan kirotun matikan harjoitustyön loppuun, kun oli viimeinen palautuspäivä. :D Nyt kaikki luulee, että oon tyhmä, laiska ja saamaton. Ei, ei, ei! Yleensä teen hommat ajoissa valmiiksi, mutta jostain syystä toi harjoitustyö jäi roikkumaan. Ehkä siksi, että sitä oli vaikea tehdä erillään. No kuitenkin saatiin se toivottavasti kunnialla läpi ja sen jälkeen huristelin luennolle. Luennon jälkeen köröttelin kotiin ja pelkäsin mustaa jäätä, kun saan talvirenkaat vasta perjantaina. Kotona jaksoin vielä alkaa piipertää ajatuskarttaa ekasta kognitiivise neuropsykan luennosta ja kaivella muutaman käsitteen auki äitin ja luetetun internetin avustuksella. Ei voi muuta sanoa kuin huh huh!

Sama meno jatkuu kuitenkin tänään. Teen nyt ajatuskartan valmiiksi ja siirryn sitten kehityspsykan pariin. Pitäisi saada luettua suomenkielinen pianpian loppuun, että saan lähetettyä sen isille Forssaan. Sitten täytyykin siirtyä englannin pariin ja aikaa on parisen viikkoa. Miten tää aika menee taas näin nopeesti?? Pari päivää kehityspsykan kirjatentin jälkeen on neuropsykan luentotentti ja kirjatenttiin ajattelin mennä joulukuussa. Eiku en meekkään, kun se menee päällekäin matikan kanssa. No, täytyy niitä vielä sumplia.

Eilen luennolla istuessani oikeesti nautin siitä! Vaikka vähän hirvitti se englannin ja latinan(?) kielisten käsitteiden määrä, niin se oli kuitenkin kivaa. Koitan panostaa nyt tähän neuropsykaan tehokkaammin kuin kehitykseen, koska se on kuitenkin mulle vaikeampaa. Siksi teen ajatuskartat jokaisen luennon jälkeen heti. :) Tuli kyllä luennolla sellainen fiilis, että tätä mä oikeesti haluan! Oli mukavaa istua siellä salissa, kuunnella, tehdä muistiinpanoja ja hakea tauolla teetä, kun oli niin kylmä. Hyvän luennon jälkeen jaksaa vielä kotonakin puuhastella!

Joululomalla (mikäli mulla sellaista töistä on) on tarkoitus keskittyä pelkästään pääsykoekirjaan, kun on taukoa avoimen jutuista. Koitan nyt marraskuussakin saada enemmän aikaan kuin lokakuussa sen suhteen, kun on vähemmän töitä. Ainakaan ei pitäis olla tekemisen puutetta. Välillä vaan tuo ilma masentaaa ja haluisin vaan syödä. Mutta teetä naamariin, niin kyllä taas hetken jaksaa.

Mulla on muutenkin nyt tänään voittajafiilis pääsykokeiden suhteen. Teen ens kevääseen mennessä ihan helvetisti töitä sisäänpääsyn eteen (oletan siis, että avoimesta on hyötyä). Ajattelin nyt mennä sinne Helsingin Valmennuskeskuksen artikkelikurssile, jota jotkut on täällä suositellu. Ainakaan ei pitäisi sisäänpääsy olla laiskuudesta ja saamattomuudesta kiinni. Mä haluun oikeesti nähdä paljon ja vähän enemmänkin vaivaa pääsykokeen eteen ja myös päästä sisään. Pitää vaan yrittää säilyttää usko itteensä ja omaan osaamiseensa, niin kyllä se palkinto siellä odottelee. :)

Ps. Muistiinpanojen tekeminen on kivempaa, kun on uusi kuulakärkikynä! Ah, materialismin autuutta.

Päättäväisyydellä,
Embe