Success is the ability to go from one failure to another with no loss of enthusiasm. – Winston Churchill

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Aikatauluttamisen sietämätön vaikeus

Tervehdys kaikille! Viime aikoina on mielessä ollut (lue: ahdistanut) aikataulut ja tekemisen suunnittelu. Silloin kun luin pääsykokeisiin, niin onnistuin jotenkin pitämään aikatauluista kiinni ja tasapainoilu pääsykoelukemisen, avoimen yliopiston ja töiden kanssa ei tuottanut hirveästi vaikeuksia. Tai sitten aika on vain kullannut muistot. Nyt tuntuu, että kaikki hommat leviää käsiin, en pysty keskittymään ja lopulta suurin osa ajasta töiden jälkeen menee sohvalla makaamiseen ja sen ajattelemiseen, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Okei, ehkä osa tästä johtuu siitä, että työelämä on uutta ja jännää ja töiden jälkeen väsyttää. Okei, pitäisi nukkua enemmän kuin 6h yössä niin ei ehkä väsyttäisi.

Kuva täältä.

Mä oon sellainen ihminen, että rakastan struktuuria ja järjestystä. Saan kiksejä siitä, kun onnistun lopulta hoitamaan kaikki hommat semikunnialla loppuun. Rakastan aikatauluja ja niiden mukaan toimimista. Haluaisin pystyä aikatauluttamaan elämää paremmin, jolloin pystyisin myös rentoutumaan paremmin. Ehkä tää on vähän sellainen "ei elä niin kuin saarnaa" -ilmiö: psykologina tiedän (tai ainakin mun pitäisi tietää), mikä on hyväksi, mutta silti en itse toimi sen mukaan. Mun ajatuksenkulku on suurin piirtein tällainen:
  • Töissä ajattelen, mitä kotona pitäisi tehdä töiden jälkeen (esim. väikkärijuttuja, järjestöhommia, ruokaa jne.)
  • Tulen kotiin, teen ruokaa, jumitan sohvalle, koska väsyttää
  • Alkaa ahdistaa kaikki tekemättömät asiat
  • Koska ahdistaa, niin en saa mitään aikaiseksi
  • Kaikki se aika, jonka voisin käyttää hommien tekemiseen menee märehtimiseen
  • En mene ajoissa nukkumaan, jolloin aamulla taas väsyttää ja keskittyminen heikkenee
  • Seuraavana päivänä töissä taas ajatus harhailee herkästi muihin juttuihin

Tästä selviytyisin ehkä helpoiten niin, että merkitsisin joka päivälle kalenteriin ne asiat, jotka aion hoitaa sinä päivänä. Loppupäivä olisi sitten vapaa-aikaa. Samalla tulisi asetettua välitavoitteita, koska nyt on jotenkin hankala tehdä mitään, koska tehtävälistalla on lähinnä järjestöhomma a, b ja c sekä väitöskirja. Mikä hiton yksittäinen tavoite on joku väitöskirja?? Mua tulee ahdistamaan vielä usea vuosi jos en opettele pilkkomaan tavoitteita pienemmiksi yksiköiksi. Esimerkiksi väikkärijutut etenisi paremmin jo sillä jos päättäisin, että lukisin tän viikon aikana kirjasta kaksi kappaletta. Lisäksi keskittyminenkin olisi parempaa ja työskentely tehokkaampaa jos hoidettaville asioille olisi määritelty omat kolonsa, eikä niitä tulisi sitten mietiskellä pitkin päiviä ja viikkoja. Nyt tää ratkaisu tuntuu jotenkin tosi yksinkertaiselta, kun sen kirjoittaa auki. :D 

Kuva täältä.

Oon myös huomannut, että jos jokin toinen asia katkaisee mun keskittymisen (esim. töissä tulee meili liittyen järjestöhommiin), niin mun on vaikea palata takaisin alkuperäiseen tehtävään. Toimin ehkä liian impulsiivisesti, kun meiliin reagoimisen jälkeen ajatus lähtee laukalle seuraavista asioista, jota pitäisi hoitaa meiliin liittyvää asiaa varten. Sama homma väikkärin kanssa: periaatteessa oon pyhittänyt perjantaipäivät väikkärille, koska teen psykologihommia 80 % työajalla. Kuitenkin herkästi tulee sovittua kaikenmaailman hammaslääkärit, seminaarit, järjestömenot yms. juuri näille perjantaipäiville, jolloin homma levähtää taas käsiin ja väikkäri säilyy möykkynä, jota ei pääse purkamaan. Mun on myös hankala aloittaa mitään jos tiedän, että ehtisin tehdä hommaa ehkä kaksi tuntia. Alkuun pääseminen ja "käynnistyminen" on jotenkin hidasta ja työlästä niin on sitten sama olla aloittamatta.

Nyt kun sain avautua tänne, niin voinkin tällai julkisesti sopia itseni kanssa seuraavaa:
  • Menen nukkumaan viimeistään klo 23 arkisin
  • Aikataulutan töiden jälkeen 2-3 tuntia väikkäri/järjestöhommille
  • Vältän jatkuvaa "pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota" -mantran pyörittämistä mielessä
  • Kirjaan ylös päivän tavoitteet ja niiden jälkeen oikeasti otan vapaa-aikaa

Noin, nyt se on sitten sovittu! Onko teillä muuten jotain hyviä vinkkejä ajan- ja elämänhallintaan? :D Tykkään kyllä puuhakkaasta elämästä, mutta pitäisi osata vain aikatauluttaa hommia paremmin. Harvoin niihin meileihinkään tarvitsee vastata sillä sekunnilla, kun ne kilahtavat sähköpostiin. Ehkä tästä nyt alkaa uusi, tehokas elämä!


Syysterkuin kiireen keskeltä,
Embe

5 kommenttia:

  1. Bujo! Googlaa jos et tiedä mikä se on.

    Ja sitten maileista pois se ilmoitus. Luet ne kerran tunnissa tai päivässä ja sillä hyvä. Ja töissä et lue privaattimailia eli niitä järjestöjuttuja ollenkaan.

    Tsemppiä väikkäriin! Itse sain just tiedon, että eka artikkelini on hyväksytty julkaistavaksi. Jeeeeee!!!

    VastaaPoista
  2. Tuo sinun tahtisi kuulostaa kyllä aika hurjalta. Jos teet täyden työpäivän ja vielä 2-3 tuntia väitöskirjaa, niin siinä tulee jo semmoiset 11h aivotyötä päivässä. Ja sit ne kotityötkin yms. muut hommat pitää myös hoitaa jossain välissä. Pitkäkestoisen jaksamisen kannalta säännöllinen psyykkinen irrottautuminen työstä olisi tosi tärkeää. Onko sulla mitään kivaa fyysistä harrastusta, jota tehdessä ei voi ajatella työasioita? Itse olen huomannut tämän tosi tärkeäksi vastapainoksi mielen avulla tehtävässä työssä. Sallithan myös itsellesi joka tapauksessa vapaa-aikaa, vaikka tavoitteet eivät aina täyttyisikään. t: kollega toiselta puolelta Suomea

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Eikös tohtorikoulutettavilla ole 5% opetusvelvollisuus? Yleensä tohtoriopiskelijat pitävät esim. psykan perusopintojen luentoja tai ohjaavat kandeja. Mites tämä sinulla menee :)?

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä väikkäriin ja töiden tekoon !
    Minulla olisi kysymys liittyen harjoitteluun, toivottavasti ei haittaa kun menee siis ohi aiheesta.
    Opiskelen psykologiaa ulkomailla, ja valmistun pian. Täällä harjoittelut tehdään samaan aikaan kurssien kanssa. Haluaisin tehdä lyhyen harjoittelun Suomessa (1-2kk) sen lisäksi (varsinaisen valmistumisen jalkeen). Valitettavasti täällä ei voi olla enää yliopistossa kirjoilla kun kurssit on tehtynä (toisin kun Suomessa), joten satutko tietämään voiko Suomessa tehdä harjoittelun psykologin kanssa vaikka ei olisi yliopistossa kirjoilla ? Ranskassa ainakin tämä on mahdollista. Oon yrittäny etsiä tietoa netistä, mutta en ole löytänyt vastausta tähän..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Onpas kinkkinen kysymys sulla. En osaa vastata tuohon kyllä oikein mitään, joten kantsii kysyä asia Suomen Psykologiliitosta www.psyli.fi. :) Veikkaan, että siellä tietävät asiasta!

      Poista

Kommentit ja muu keskustelu tervetullutta! Ehdotuksia, ideoita, risuja, ruusuja, mitä tahansa. :)